sunnuntai, 11. joulukuu 2011

Osoitteenmuutos

Kirjakammari on muuttanut osoitteeseen:


http://kirjakammari.blogspot.com/

lauantai, 10. joulukuu 2011

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

 

”Tiedä asemasi, poika, tai se opetetaan sinulle.” Rypistin otsani ja katsoin vasemmalle, missä nainen ja hänen suojattinsa olivat astumassa takaisin vaunuihinsa; sitten he ajoivat pois kaikkien tuijottaessa heidän peräänsä, mikä olikin luonnollista, sillä tytöt olivat olleet toinen toisiaan kauniimpia, ja nuorin oli jättänyt varjoonsa kaikki muut.

Venäjä on muutoksen partaalla, Romanovien 300 vuotta kestänyt valtakausi alkaa horjua, kun kansa alkaa vaatia muutosta. Nuori maalaispoika Georgi  on tapahtumien keskipisteessä saadessaan pestin Tsaari Nikolai II pojan Aleksein henkivartijana. Georgi tutustuu hallitsija perheeseen ja ihastuu päätä pahkaa suur-ruhtinatar Anastasiaan. Georgin ja Anastasian kielletty rakkaus leiskuu Talvipalatsin saloissa, piilossa Tsaarilta ja Tsaarittarelta.

Sota on päällä ja venäjällä vallitsee vallankumouksellisuus. Ruhtinas perhe on siirretty suojaan, pois talvipalatsista. Tsaari joka on alusta pitäen pitänyt Georgista, ja ehkä uskounut hänelle asioissa, joissa ei uskoutuisi muille sotilaille, on nyt ottanut Georgin mukaansa sotaan. Yllättäen Tsaari tekee päätöksen luopua kruunusta. Yhdessä yössä Tsaari ja koko ruhtinas perhe on kuljetettu pois, eikä kukaan tiedä mihin heidät on viety ”turvaan”.

1980, Lontoo. Georgi on jo kahdeksankymmentävuotias ja huolehtii kuolemansairaasta vaimostaan Zojasta. Zojan viimeinen toive olisi vielä kerran päästä käymään Venäjällä. Matka herättää paljon erilaisia tuntemuksia ja muistoja heidän molempiensa mieliin. Mutta miten Georgi ja Zoja ovat päätyneet Lontooseen ja mistä heidän tarinansa alkaa?

Tarina vuorottelee sulavasti kertomalla nuoren ja vanhan Georgin elämästä, välillä joutuu pysähtymään ja miettimään missä ajassa nyt mennään, koska myös vanhan Georgin tarinassa koetaan taantumia. Kaksi tarinaa on kuitenkin nidottu hyvin taidokkaasti yhteen ja jännitys kahden tarinan yhdistymisestä pitää loppuun asti. Romanovien viimehetkistä on kerrottu hyvin loisteliaasti ja yksinkertaisesta ja tarina saa janoamaan lisää tietoa. Huikaiseva tarina rakkaudesta ja historiasta!

Tämä kirja oli sattuma löydös Turun kirjamessuilta, ja olen niin onnellinen että löysin sen. Kirjan tarina oli täydellinen yhdistys romantiikkaa ja historiaa minun makuuni, ja olisin ahminut kirjan varmasti paljon nopeammin, jossei kouluhommien takia olisi ollut pakko keskittyä johonkin muuhunkin kuin tähän kirjaan. Suosittelen kaikille historian nälkäisille ja varsinkin niille joita kiinnostaa Romanovien elämä. Boyne on hyvin taidokas kirjailia ja tutustun varmasti enemmän hänen tuotantoonsa jatkossa.

John Boyne: Tarkoin vartioitu talo

Bazar

Suomentanut: Laura Beck

2009

446s.

Arvosana: 10

lauantai, 24. syyskuu 2011

Anna Godbersen: Jazztyttö peilaa

 

””Täydelliselle hetkelle. Älköön se milloinkaan päättykö”, nuorukainen lisäsi ja joi.”

Cordelia ja Letty ovat Ohion kyläpahasen kasvatteja, joille kaupunki alkaa jäämään liian pieneksi. Tyttöjen suurin unelma on 1929 vuoden New York, ja sinne he suuntaavat Cordelian jouduttua vastentahtoisesti naimisiin.

Päästyään New York:iin tytöt vierailevat heti tämän hetken kuumimmassa salakapakassa Seitsemännessä Taivaassa, jotka kieltolaki on saanut kukoistamaan. Alkoholi on maalaistytöille uusi tuttavuus. Salakapakan huuruissa ja miesten flirttailun keskellä parhaat ystävät riitaantuvat ja eroavat toisistaan.

Letty on tullut havittelemaan kuuluisuutta näyttelijänä tai laulajana, mutta kun tiet erkaantuvat parhaan ystävän kanssa, saa hän uusia ystäviä ja alkaa työskennellä tupakkatyttönä Seitsemännessä taivaassa. Letty saa kuitenkin pian huomata miesten huomioivan hänet sykkivässä New Yorkissa täysin eritapaan, kuin kotona Ohiossa. Kuinka maalla kasvanut tyttö osaa erottaa miehistä ne lierot ja aidosti ystävälliset. Matkalla maineeseen tapaa monenlaista kulkijaa.

Cordelia on ystävyksistä vahvempi, hän on tullut etsimään kadonnutta isäänsä, jonka on kuullut asuvan New Yorkissa. Cordelian isä paljastuu kuuluisaksi viinatrokariksi Darius Greyksi. Yhdessä yössä köyhästä maalaistytöstä, tulee rikkaan perheen jäsen. Cordelian elämää kuitenkin varjostaa rakkaus uuden isän pahimman kilpakumppanin poikaan. Kuinka Cordelia voi nauttia ja miellyttää uuttaa perhettään kun hän on samalla rakastunut isänsä verivihollisen, ja onko rakkaus aitoa vai teeskenneltyä Thom:in puolelta?

Astrid seurustelee Cordelian uuden veljen, Darius Greyn pojan, Charlien kanssa. Heidän suhteensa on monimutkainen ja myrskyisä, Astridin miettiessä kuinka nuoren naisen tulisi miehiä kohdella, jotta heidän mielenkiintonsa pysyisi yllä. Astrid ystävystyy Cordelian kanssa ja heistä tulee parhaita ystäviä.

Anna Godbersen onnistui taas koukuttamaan minut niin, että luin kirjan vajaassa viikossa. Godbersen kertoo mielenkiintoisia pikkujuttuja 1920 –luvusta ja maalaa mahtavan miljöön. Hahmot ovat toisaalta yksinkertaisia, mutta toisaalta hyvin monimuotoisia, joka tekee heistä erittäin mielenkiintoisia. Kirjaa ei olisi missäänvaiheessa meinannut millään malttaa laskea kädestään. 1920 –luku on kieltolain voimassaolon takia erittäin mielenkiintoista aikaa, mikä luo jännittävän ja kuplivan, uutta odottavan, ilmapiirin kirjaan.

Letty on hyvin lapsekas, mutta kasvaa kirjan aikana, kun taas Cordelia ja Astrid ovat hyvin tietoisia itsestään ja vahvoja. Cordelian elämä ennen New Yorkkia jää hieman avoimeksi ja jää mietityttämään miksi siitä edes kerrottiin kirjassa. Kirjalle on kuitenkin vissiin luvassa jatkoa, joten jään odottamaan että asia tulee selkeytymään tulevaisuudessa. Samoin Astrid jäi aikalailla taustahahmoksi. Hän on mitä mielenkiintoisin ihminen, mutta toisaalta hänellä ei tuntunut olevan kovin suurta roolia Lettyn ja Cordelian tarinassa, mutta ehkä tämäkin muuttuu kun tarina saa jaksoa, ainakin toivon saavani tietää lisää Astridista. Kirjan prologi

”En enää muista heistä moniakaan – mutta tuosta viimeisestä, hehkuvasta kesästä mieleeni jäi kolme tyttöä, joita en salli itseni unohtaa. Heistä kukin kulki kohti tuntematonta kohtaloaan , ja ennen kuin vuosikymmen ehti vaihtua, jokainen oli paennut omalla tavallaan – yhdestä oli tullut kuuluisa, yksi oli mennyt naimisiin ja yksi oli kuollut.”  jättää myös paljon ilmaan – kaikki nämä tapahtumat eivät tapahtuneet vielä.

Godbersen osaa pitää lukijansa jännityksessä, ennalta ei osaa arvata mitä tapahtuu. Pelkään vain tuleeko Young Bright Things –sarja toteuttamaan kirjailijan aikaisemman Huumaa –sarjan mukaista kaavaa. Hahmoille maalaillaan kovinkin ruusuista tulevaisuutta, mutta lopulta kaikkien maailma romahtaa, eikä monikaan saa onnellista loppua. Itse olen onnellisten loppujen kannattaja, ja petyn jos hahmon elämä pilataan kurjalla lopulla, sitä pelkään nyt tässäkin tapahtuvan, mutta toivon sydämestäni että niin ei käy.

Odotan innolla että tarina saa jatkoa!!

Anna Godbersen: Jazztyttö peilaa (Bright Young Things)

Karisto

Suomentanut Leena Perttula

2011

403s.

Arvosana: 9

Anna Godbersenin edellinen kirjasarja: Huuma –sarja; Huumaa, Juoruja, Erheitä, Hehkua. Sarja sijoittuu vuosien 1899 ja 1900 vaihteeseen, ja kertoo sen ajan seurapiirineitosten elämästä, rakkaudesta ja kateudesta. Arvostelu tulossa!

torstai, 8. syyskuu 2011

Emily Bronte: Humiseva harju

 

On vuosi 1801, kun Herra Lockwood tulee tapaamaan uutta vuokraisäntäänsä Herra Heathcliffiä. Nopeasti Herra Lockwood saa huomata, että Herra Heathcliff on kaikkea muuta kuin mukava mies, ja miten oudot sukulaisuus suhteen Heathcliffillä on luonaan asuvien ihmisten kanssa. Heathcliffin kieroutunut luonne herättää Herra Lockwoodin mielenkiinnon, jota hänen uusi taloudenhoitajansa Nelly Dean (joka on tuntenut Heathcliffin lapsesta asti) pääsee ruokkimaan, kun hän alkaa kertomaan Herra Lockwoodille Heathcliffin tarinaa.

Tarinan ytimessä on vanha Ernshawien perhe, johon Heathcliff adoptoidaan. Heathcliff ystävystyy heti perheen tyttären, Catherinen, kanssa, mutta Hindleyn, Catherinen veljen, kanssa hän ei tule toimeen. Tarina kertoo Heathcliffen ja Catherinen rakkaustarinan läpi elämän. Kuinka kaksi niin itsekeskeistä ja itserakasta ihmistä pystyisivät sulautumaan yhdeksi ja ajattelemaan toisen etua. Heathcliff on alempiarvoinen, kuin vanhan ja arvostetu suvun jälkeläiset Catherine ja Hindley. Heathcliff halveksii kuitenkin kaikkia perheeseen kuuluvia paitsi Catherinea, joka taas on erittäin tietoinen omasta arvostaan. Heathcliffin karatessa omille teilleen nuorena miehenä, Catherine nai naapurin pojan, Edgar Lintonin. Linton on hyvän ja arvostetun suvun poika, ja hän jumaloi Catherinea. Linton ja Catherine ovat kuin yö ja päivä, Catherinen ollessa julma ja itserakas, Linton on lempeä, ystävällinen mutta myös heikko. Catherine riutuu rakkaudessaan ja ikävässään Heathcliffiä kohtaan, kunnes Heathcliff palaa. Catherine kuitenkin menehtyy pian tämän jälkeen synnyttäessään Lintonille tyttären, joka saa nimekseen myös Catherine. Heathcliff on jo tässä vaiheessa kerennyt katkeroitua aina vain julmemmaksi, ainoana päämääränään satuttaa Lintonin perhettä ja tehdä jäljellä olevien Ernshawien elämästä täyttä helvettiä.

Catherine nuoremman lapsenhoitajana toimiva Nelly Dean yrittää tehdä kaikkensa ettei Catherine tapaisi Heathcliffiä ja joutuisi tämän julmuuden alaiseksi. Heathcliffin julmuudella ei kuitenkaan tässävaiheessa ole enää mitään rajaa ja siitä saavat kärsiä kaikki. Voiko tällainen tarina enää saada onnellista loppua?

 - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Päätin kesällä että alan lukea klassikoita ja ensimäiseksi klassikokseni valitsin Humisevan Harjun. Täytyy sanoa, että en eläessäni ole lukenut yhtä kamalaa kirjaa!

Heathcliff on kamalin ihminen, johon olen koskaan tutustunut. Niin täynnä julmuutta, katkeruutta ja vihaa. Catherine vanhempi on aivan yhtä paha. Itse en osaa vuodattaa kyyneliä heidän onnettomalle rakkaudelleen, koska he olivat niin kauheita ihmisiä. Monta kertaa kirjaa lukiessani, mietin miksi edes luen tätä kirjaa, kun se on näin kamala. Siinä ei ollut oikeastaan yhtään ihmistä johon olisi pystynyt tai edes halunnut samaistua, mutta jatkoin kuitenkin ja olen onnellinen siitä. Kun sain kirjan loppuun pidin sitä erittäin hyvänä, erittäin virkistävänä erilaisen lukukokemuksena minulle. Toivottavasti kukaan ei saa tästä sellaista kuvaa että kirja olisi huono, EI päinvastoin, kuten sanoin se on todella hyvä! Kamala vain.

Kirjaa oli mukavan helppo lukuinen kielellisesti. Pelkäsin kerronnan olevan yhtä vanhahtavaa kuin Jane Austenilla, mutta kerronta olikin hyvin "nykyaikaista" ja suhteellisen nopeasti etenevää.

Suosittelen kyllä tätä kaikille ehdottomasti.

 - - - - - - - - - -  - - - - - - - - - -  - - - - - - - - - -  - - - - - - - - - -

Emily Bronte: Humiseva harju

Otava

Suomentanut: Juhani Lindholm

1847

740s.

Arvosana: 7½

tiistai, 6. syyskuu 2011

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan

 

" Minä olin kamala ihminen. Olin huonoin mahdollinen tytär. Vanhempani antoivat minulle kaiken, mutta kiitin harvoin mistään. Tai jos kiitinkin, en tainnut koskaan tarkoittaa sitä. Totta puhuen minusta tuntuu, etten edes tiennyt, mitä kiittäminen merkitsee."

 

Irlantilaisen kirjailijan seitsemäs teos kertoo pilalle lellitystä teinitytöstä, Tamara Goodwin:istä. Tamara on rikkaan perheen lapsi, joka on aina saanut kaiken haluamansa. Merkkivaatteet, ulkomaanlomat ja oma yksityinen uimaranta on arkipäivää rikkaalle perheelle. Yhtäkkiä tapahtuu kuitenkin jotain odottamatonta; Tamaran isä tekee itsemurhan. Itsemurhan taustalta paljastuu velkakierre, joka syöksee Tamaran ja hänen äitinsä vararikkoon ja edessä on muutto Dublinin sydämmestä, loisteliaasta kartanosta sukulaisten ( jotka ovat yhtä kiinnostavia kuin kivet) nurkkiin maalle. Maaseudun rauha ei paranna Tamaran ja hänen äitinsä tilannetta. Äiti nukkuu kaikki päivät, eikä tiedä tästä maailmasta tuon taivaallista. Tamaran eno Arthur ei paljon pukahda, ryystää vain räkää vastaukseksi. Rosaleen (Arthurin vaimo) taas on kamala kyttääjä, eikä osaa puhua mistään muusta kuin toisten murheista. Tamaran elämä maalla onkin kamalan tylsistyttävää.

Eno ja hänen vaimonsa asuvat portinvartian talossa vanhan Kilsaneyn linnan raunioilla. Tamara löytää linnasta itselleen pakopaikan ja sen mukana yllättäviä ystäviä rääväsuiselle teinitytölle, kuten nunna sisar Ignatiuksen, joka huomaamatta pehmittää Tamaran luonnetta ja tuo hänestä inhimillisiä puolia esiin. Kilsaneyssä pysähtyy kirjastoauto, jota Tamran ihastukseksi ajaa komea Marcus! Kirjastoautosta löytyy päiväkirja, jonka kaikki sivut ovat tyhjiä. Järkytys onkin suuri kun päiväkirja alkaa itse täyttää itseään Tamaran elämästä! Kirjoitus koskee aina seuraavaa päivää! Voiko päiväkirja olla oikeassa ja mitä tapahtuu jos sen ennustuksia pyrkii estämään? Onko hyvä tietää etukäteen mitä huominen tuokaan tullessaan?

Entä miksi Rosaleen on niin rasittavan tiukkapipoinen kyttääjä ja selvästikin salailee jotain? Mihinkään ei saa mennä eikä mihinkään koskea ilman Rosaleenen valvoaa silmää. Ja mikä on Kilsaneyn linnan raunioiden arvoitus, mitä linnan tuhonneessa tulipalossa oikeasti tapahtui?

 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 

Tämä kirja oli kerrassaan mainio löytö, tai kuten Tamara sanoisi kerrassaan löytö! Tarvitsin pitkälle automatkalle lukemista, joten nappasin tämän kirjan vain äidin kirjahyllystä, sillä perusteella että Ahernin kirjat ovat yleensä hyviä ja ei todellakaan tarvinnut pettyä tälläkäänkertaa.

Tamara on hahmona erittäin mielenkiintoinen,toisinsanottuna ärsyttävä pilalle hemmoteltu rääväsuinen kakara, joka ei ajattele kuin itseään! Maalle muutto ja isän kuolema herättää Tamaran kuitenkin huomaamaan nämä puolet itsessään ja hän alkaa katumaan kiittämättömyyttään. Tamara kasvaa tarinan edetessä paljon, vaikka Rosaleen saakin hänet aina välissä laukomaan ilkeyksiä. Hauskan lisän tarinaan tuo Tamaran suuri ärtyneisyys samaa tarkoittaviin sanamuotoihin - hyvä voitto, täysin kuollut. Ihanaa kuinka Ahern osaa maustaa hahmojaan.

Kirja pitää paljon itsellään, ja paljasta koko tarinaa järisyttävät salaisuudet vasta viimemetreillä. Lukija pystyy loppupuolella aavistelemaan jotain sinnepäin, mutta ratkaisu tulee kuitenkin lopulta täytenä yllätyksenä. Salaperäinen linna, rasittava Rosaleen  ja eloton äiti pitävät mielenkiintoa yllä. Ahern on luonut kaikista hahmoista todella herkullisia.

Vaikka kirjan aiheet, varsinkin alussa, ovat aika synkkiä on Ahern osannut Tamaran avulla luoda kirjaan huumoria, ja mikään ei mene liian vakavaksi.

Suosittelen kyllä kaikille erittäin lämpimästi: Monitasoisia ihmisiä, salaisuuksia ja huumoria. Ei mitään hömppää, muttei liian vakavaakaan.
 

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -   

 

Cecelia Ahern: Mitä huominen tuo tullessaan
Gummerus
Suomentanut: Terhi Leskinen
2010
415s.

Arvosana: 7½